Edellisestä kaulaliinasta on sen verran aikaa, etten muistanutkaan, kuinka pikästyttävää sellaisen neulominen on. Onneksi otin aloitetun työn lomamatkalle mukaan. Kyproksella oli sen verran sadehetkiä ja rauhallisia hotelli-iltoja, että siellä se pääasiassa valmistuikin.

Lankat ovat uusintakierroksella, purettu edellisestä kaulaliinasta, jota pidin vain kerran. Tätä tulen ehkä pitämäänkin, on se niin erilainen kuin muut kaulaliinani.

Tuntuu ehkä hassulta lukea, että joku tekee neulomuksia, joille ei ole käyttöä. Minulle tosiaan saattaa käydä näin. Rakastan neulomisen prosessia enemmän kuin lopputulosta. Se on terapeuttista, rauhoittavaa ja on ihana pitää pehmeää lankaa sormien välissä, nauttia värisävyjen leikistä ja tietenkin siitä, miten neule kehittyy. Kun se on valmis, se voi jäädä unohduksiin, koska mielenkiinto siirtyy jo seuraavaan.

Halusin käyttää kaikki jämät loppuun, tummempaa vihreää oli eniten ja puolikkaat kerät vaaleanvihreää ja valkoista.

Olen neulonut alemman röyhelön ensin, jättänyt puikolle odottamaan, sitten toisen, lyhyemmän. Ne on asetettu päällekkäin ja neulottu kolmannen puikon avulla yhteen.

Malli: oma

Lanka: teetee alpakka